word.

"Kuparisaari, lauantaina 26. maaliskuuta 2011. Merkillinen jääkiekkoilta.
Kotijoukkue Vaasan Sport on häviämässä otteluaan, on sen viimeisillä peliminuuteilla tappiolla maalein 0-2 Lahden Pelicansia vastaan. Kukaan ei edes harkitse kiiruhtavansa katsomosta kohti parkkipaikkaa.
Ei tänä iltana. Tänään eivät liikenneruuhkat haittaa.
Tämän illan ei kukaan halua päättyvän. Vaikka Sport on häviämässä otteluaan.
Vaasa Arena, siellä Kuparisaaressa. Vaasan Sport on häviämässä, eikä kukaan enää usko voittoon. Kausi on ohi kolmen tehokkaan peliminuutin päästä.
Punafaniarmeijan kuoro laulaa, mutta sitä saattoi odottaa. Mitä ihmettä tekevät muut?
Nousevat seisomaan, taputtavat rytmissä. Ihan kaikki. Aivan jokainen.
Vaikka Sport on häviämässä otteluaan.
Ja Sport häviää ottelunsa ja koko ottelusarjan.
Kausi on ohi, mutta taputus jatkuu, laulu jatkuu. Joukkue kättelee karsintavastustajansa ja kokoontuu fanipäädyn eteen, kuten rituaaliin kuuluu voitetun ottelun jälkeen. Vaikka nyt Sport hävisi ottelunsa.
Pelaajat iskevät mailojaan jäähän kiihtyvässä rytmissä ja yleisö osaa taputtaa mukana samassa tahdissa. Kaikki osaavat koreografian.
Mutta tämä koreografia kuuluu voitto-otteluihin. Tänään Sport on hävinnyt.
Kausi on ohi, Sport on hävinnyt ottelunsa. Se tapahtui ainakin varttitunti sitten, ehkä enemmänkin, ei kukaan katso kelloa tänä iltana, jonka ei kukaan ei haluaisi päättyvän.
Joukkue seisoo rivissä, kädet veljellisesti toistensa harteilla, pomppii kannattajalaulun tahdissa. Vaikka hävisi.
Kausi on ohi, mutta joukkueella on vielä yksi lahja kannattajilleen. Puolitoista viikkoa aiemmin Mikkelistä mukaan ryöstetty mestiksen mestaruuspokaali nousee ensin kapteeni Tuomas Takalan käsille, sitten Pete Suonpään, sitten vuorollaan kaikkien muiden.
Sport hävisi, mutta Sport on juhlittu.
Lopulta kansa valuu pois hallista, vasten tahtoaan. Mutta kuka tohtii tänään olla allapäin, vaikka Sport hävisi?
Ei kukaan.
Jokainen kausi, joka päättyy tappioon, päättyy omanlaiseensa tyhjyyteen. Olo on ontonlainen tälläkin kertaa, mutta pettymyksen sijaan siihen sekoittuu haikeutta.
Ei haittaa, vaikka tämä ihmeellinen kausi päättyikin tappioon. Pahinta on, että se päättyi.
Sport hävisi ottelun.
Mutta Sport jätti areenan voittajana.
PETRI HEIKKINEN"